Keväällä ja kesällä 2021 ACAF-hankkeessa järjestettiin seitsemän kahdenvälistä webinaaria, joissa käsiteltiin ilmastonmuutokseen sopeutumista ja ruokaturvaa. Webinaarien tarkoituksena oli edistää ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja ruokaturvan asiantuntijoiden kansainvälistä verkostoitumista sekä oppia ja kerätä hyviä ilmastonmuutokseen sopeutumisen käytäntöjä eri puolilta arktista aluetta.

Osallistujia seitsemässä webinaarissa oli yhteensä yli 170. Kunkin tapahtuman ohjelma koostui vierailumaan ja Suomen edustajien alustuspuheenvuoroista, joiden jälkeen osallistujien kiinnostuksenkohteiden mukaisista aiheista keskusteltiin temaattisissa pienryhmissä. Webinaarit päättyivät yhteenvetokeskusteluun.

Seuraavassa on yhteenveto alustuspuheenvuorojen ja ryhmäkeskustelujen perusteella hyviksi todetuista ilmastonmuutokseen sopeutumisen käytännöistä eri puolilta arktista aluetta. Vaikka sopeutuminen on luonteeltaan pitkälti paikallista ja alueellista ja sopeutumistyö on monissa tapauksissa vasta alkuvaiheissaan, joitakin hyviä käytäntöjä eri puolilta arktista aluetta voidaan jo tunnistaa ja mahdollisesti soveltaa alueen muissa osissa. Aloitan yhteenvedon kuvailemalla sopeutumistyön esteitä, ja esitän sen jälkeen ratkaisuja ongelmiin.

Sopeutumisen esteitä

Kahdenvälisten webinaarien temaattisissa ryhmäkeskusteluissa koottiin tietoa esteistä arktisen alueen sopeutumiselle. Tunnistetut sopeutumisen esteiden päätyypit olivat seuraavat:

  • Ilmastonmuutosta ja siihen sopeutumista koskevan tietämyksen tai tietoisuuden puute; keskittyminen muihin kysymyksiin kuin ilmastonmuutokseen ja siihen sopeutumiseen; käsitys, että ilmastonmuutoksen aiheuttamiin muutoksiin voidaan sopeutua ilman erityistoimenpiteitä
  • Hallinta: Sopeutumissuunnitelmiin perustuvan ennakoivan sopeutumisen puute; lyhyet suunnittelunäkymät; nykyinen sopeutumistyö on luonteeltaan reaktiivista
  • Elinkeino- tai sektorikohtaisia sopeutumisen esteitä

Luettelo sopeutumisen esteistä muodostui monissa keskusteluissa pidemmäksi kuin luettelo onnistuneista ratkaisuista ja sopeutumisinnovaatioista.

Esteet johtuvat ilmastonmuutosta koskevan tietämyksen puutteesta ja siitä, että ilmastokriisiä ei yleisesti tunnusteta tosiasiaksi monissa osissa arktista aluetta. Muut tärkeät asiat, kuten sosioekonominen aluekehitystyö tai koronaviruspandemia, ovat saattaneet sivuuttaa ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja sen hillitsemisen monilla aluetasoilla.

Vielä ei ole yleisesti tiedossa, millaisiin ilmastonmuutoksesta johtuviin muutoksiin yhteisöjen olisi mukauduttava tai miten. Jotkin sopeutumiskäytännöt voisivat toimia myös naapurimaissa tai myös kauempana toisella puolella arktista aluetta, mutta monissa tapauksissa tieto onnistuneista sopeutumisratkaisuista ei ole vielä levinnyt. Tämä on haaste, johon ACAF-hanke pyrkii vastaamaan.

Toisaalta ei ehkä vielä tiedetä, osoittautuuko uusi sopeutumistoimi pidemmällä aikavälillä onnistuneeksi ja kestäväksi käytännöksi vai haittasopeutumiseksi.

Sopeutumistyön esteenä voidaan pitää myös ilmastollisten muutosten ja niihin vastaamisen vaivihkaista etenemistä. Arktisen alueen asukkaiden sanotaan tottuneen sopeutumaan kaikenlaisiin olosuhteisiin kulttuurin ja ajattelutapansa avulla. Vaikka tämä on merkki sietokyvystä, se voi myös johtaa vähittäiseen sopeutumiseen jatkuvasti muuttuviin olosuhteisiin tai tapauskohtaiseen reagointiin äärimmäisiin sääilmiöihin, joiden katsotaan olevan kertaluonteisia. Keskusteluissa todettiinkin, että kulttuurin ”sopeutumiskykyisyys” – joka oli keskustelijoiden mukaan tyypillinen arktinen piirre – voi olla sekä hyvä että huono asia. Vaikka yhteisöt ja yksilöt olisivat kulttuuriltaan ja ajattelutavaltaan sopeutumiskykyisiä, sopeutuminen ei onnistu loputtomiin ilman asianmukaisia pitkän aikavälin suunnitelmia ja ennakoivia toimia. Tällaiset suunnitelmat kuitenkin puuttuvat arktisella alueella suurelta osin edelleen, ja siksi sopeutuminen on pikemminkin reaktiivista kuin ennakoivaa.

Suunniteltujen ja ennakoivien sopeutumistoimien ensisijainen edellytys on sen tiedostaminen, että ilmaston aiheuttamat ympäristömuutokset ylittävät ne tavanomaiset vaihtelut, joihin ihmiset ovat aiemmin tottuneet ja joista he ovat aiemmin selvinneet. Muutokset tulevat esiintymään tiheämmin ja voimakkaampina. Joidenkin ilmastonmuutoksen vaikutusten käsittely edellyttää infrastruktuuriin liittyviä ennakoivia toimia, kuten tulvantorjuntarakenteita, lainsäädännön muutoksia tai muutoksia eri elinkeinojen omaksumissa käytännöissä.

Useissa webinaariesityksissä esiteltiin ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja ruokaturvan parissa työskenteleviä organisaatioita (tutkimuslaitoksia, hallintoelimiä, alkuperäiskansojen järjestöjä, kansallisia neuvottelukuntia jne.). Lisäksi monissa esityksissä käsiteltiin ekosysteemien muutosten tutkimusta ja seurantaa. Näiden esitysten sisältö on laajalti jätetty pois tästä yhteenvedosta, lukuun ottamatta keskusteluissa ja esityksissä esiin tuotuja hyviä käytäntöjä. Tietoa mainituista organisaatioista ja aiheista on kuitenkin saatavilla ACAF-hankkeen verkkosivustolta, jossa suurin osa esityksistä löytyy maakohtaisilta sivuilta: https://www.acaf.fi/networking/international-arctic-adaptation-network/.

 

Hyviä sopeutumiskäytäntöjä

Seuraavat hyvät sopeutumiskäytännöt on ryhmitelty aiemmin esiteltyjen, webinaareissa tunnistettujen sopeutumisen esteiden päätyyppien mukaan. Hyvät sopeutumiskäytännöt ovat joko ehdotettuja tai jo tällä hetkellä käytössä olevia ratkaisuja eri puolilta arktista aluetta.

 

1)    Keinoja lisätä tietämystä ilmastonmuutoksesta ja siihen sopeutumisesta sekä vahvistaa sopeutumistoimien tietopohjaa

Webinaareissa tunnistettujen sopeutumisen esteiden ensimmäinen ryhmä oli ilmastonmuutosta ja siihen sopeutumista koskevan tietämyksen tai tietoisuuden puute. Sopeutumista ei voi suunnitella ilman tietoa alueella odotettavissa olevista muutoksista asiaankuuluvilla aikajänteillä. Webinaareissa esiteltiinkin useita ratkaisuehdotuksia ilmastonmuutosta koskevan tietoisuuden lisäämiseksi sekä keinoja ilmastonmuutosta koskevan tiedon, kuten ilmastonmuutosennusteiden, tarjoamiseksi eri päätöksentekoprosesseja varten.

 

Ilmastonmuutoksen havainnollistaminen visuaalisin keinoin

Yksi onnistunut tapa lisätä tietoisuutta ilmastonmuutoksesta ja siitä, miten se on jo näkyvissä luonnossa, on ilmastonmuutoksen havainnollistaminen visuaalisin keinoin. Esimerkkinä tällaisesta hankkeesta on islantilainen ClimateVis. Lisätietoja hankkeesta ja sen palkitusta elokuvasta on saatavilla osoitteessa www.climatevis.com.

 

Ilmastopalvelut

Webinaareissa esiteltiin useita ilmastopalveluja. Maailman ilmatieteen järjestö WMO:n (2013) ja Euroopan komission ilmastopalvelujen tiekartan (Roadmap to Climate Services, 2015) mukaan ilmastopalveluilla tarkoitetaan keinoja, joilla loppukäyttäjille voidaan tarjota tarpeellista ilmastoon ja ilmastonmuutokseen liittyvää tietoa käyttäjäystävällisillä tavoilla päätöksenteon tueksi.

Webinaareissa esiteltiin kolme ilmastopalvelua, jotka on suunniteltu suuren kansainvälisen, EU:n Horisontti 2020 -ohjelman rahoittaman Blue-Action: Arctic Impact on Weather and Climate (2016–2021) -hankkeen puitteissa. Nämä kolme ilmastopalvelua ovat keskenään varsin erilaisia, mutta ne tarjoavat olennaista päätöksentekoa tukevaa ilmastotietoa loppukäyttäjilleen: lumetusolosuhteista hiihtokeskuksille, kalakantojen sijainnista kalastusaluksille Atlantilla ja strategisesta ennakoinnista alueellista sopeutumistyötä varten Jamalin niemimaalla. Lisätietoa näistä ilmastopalveluista löytyy osoitteesta: www.blue-action.eu

 

Karttapohjaiset ratkaisut

Yksi tapa visualisoida, kerätä ja jakaa ilmastonmuutokseen ja siihen sopeutumiseen liittyvää tietoa ovat karttapohjaiset ratkaisut.

  • Yhdysvaltain geologian tutkimuskeskuksella (USGS) on vuorovaikutteinen kartta Alaskan sopeutumissuunnitelmista. (Linkki ei ole tällä hetkellä saatavilla) –
  • ArcticHubs-hankkeessa on hyödynnetty osallistuvia paikkatietojärjestelmä- eli PPGIS-työkaluja, kuten Maptionnairea, tutkittaessa esimerkiksi erilaisten luontopohjaisten elinkeinojen päällekkäisiä maankäyttöintressejä, jotka voivat vaikeuttaa ilmastonmuutokseen sopeutumista. Näiden intressien, huolenaiheiden ja toiveiden merkitseminen kartalle voi auttaa esimerkiksi maankäytön suunnittelijoita tulevaisuudessa. Lisätietoja: https://projects.luke.fi/arctichubs/2021/08/02/public-participatory-gis-to-co-design-solutions-in-the-arctichubs/
  • LEO-verkosto (https://www.leonetwork.org/en/) ja siihen liittyvä verkkosivusto perustuvat paikallisten havainnoijien ja asiantuntijoiden eläimiin, säähän ja ympäristöön liittyvistä epätavallisista tapahtumista jakamiin havaintoihin. Havaintojen jakaminen auttaa lisäämään tietoisuutta ja antaa myös mahdollisuuden olla yhteydessä kunkin aiheen asiantuntijoihin, joilta voi saada luontohavaintoihin liittyviä lisätietoja. LEO-verkoston toimitustiimi arvioi jokaisen havainnon.

 

Kansalaistiede

Kansalaistiede on osoittautunut onnistuneeksi tavaksi lisätä tietoisuutta ilmastonmuutoksesta ja saada kansalaiset osallistumaan myönteisiin ja henkilökohtaisiin ilmastonmuutoksen hillitsemis- ja siihen sopeutumistoimiin. Lisäksi kansalaistiedehankkeisiin osallistuvat parantavat tiedelukutaitoaan ja ymmärtävät paremmin elinympäristössään esiintyviä, heihin itseensä suoraan vaikuttavia tekijöitä.

Webinaareissa esiteltiin useita lähestymistapoja kansalaistieteeseen. Esimerkiksi Suomessa kansalaiset osallistuvat marjasadon seurantaa koskevaan tiedonkeruuseen. Tässä yhteydessä mobiililaitteet ja marjahavainnot.fi-sivuston käyttö alustana ovat osoittautuneet hyväksi käytännöksi. Lisätietoja: https://www.acaf.fi/wp-content/uploads/sites/44/2021/06/ACAF-Berry-harvest-monitoring_RPeltola_27052021.pdf  ja marjahavainnot.fi.

 

2)    Hyviä käytäntöjä ennakoivien sopeutumissuunnitelmien laatimiseksi

 

Vaikka kahdenvälisissä työpajoissa keskityttiin pikemminkin käytännön toimiin ja paikallisiin tai alueellisiin sopeutumistoimiin kuin hallinnollisiin näkökohtiin, monissa esityksissä ja temaattisten pienryhmien keskusteluissa käsiteltiin myös ilmastonmuutoksen hallintaan (governance) liittyviä näkökohtia. Vaikka arktisten maiden hallintorakenteissa on paljonkin eroja, joitakin ilmastonmuutoksen hallintaan liittyviä hyviä käytäntöjä voidaan kuitenkin jakaa.

Näitä ovat muun muassa seuraavat:

Tuore julkaisu ilmastonmuutokseen sopeutumisen hallinnasta keräsi ja syntetisoi tietoa ilmastonmuutokseen sopeutumisen politiikasta ja hallintotavasta arktisissa ja Itämeren maissa. Raportin olivat tilanneet ACAF-hanke ja Varsinais-Suomen ELY-keskuksen Itämeriyhteistyöllä ilmastokestävyyttä – tulva ja kuivuusriskien hallinta -hanke vuonna 2021. Raportissa luetellaan useita tutkituista maista tunnistettuja parhaita käytäntöjä ja annetaan suosituksia. Raportti on saatavilla osoitteessa https://www.doria.fi/handle/10024/181635.

Ks. myös: https://www.acaf.fi/2021/08/26/new-report-adaptation-to-climate-change-in-the-baltic-sea-and-arctic-regions/

 

 

3)    Alakohtaisia sopeutumiskäytäntöjä arktisille elinkeinoille

Webinaareissa esiteltiin joukko arktisiin elinkeinoihin liittyviä hyviä sopeutumiskäytäntöjä ja keskusteltiin niistä. Tässä osiossa keskitytään poronhoitoon, kalastukseen ja vesiviljelyyn, matkailuun sekä metsänhoitoon liittyviin sopeutumiskäytäntöihin. Vaikka joitakin ruokaturvaan liittyviä näkökohtia käsitellään myös elinkeinokohtaisissa kappaleissa, ruokaturvaan liittyviä kysymyksiä käsitellään varsinaisesti luvun lopussa.

 

Poronhoito

Poronhoidossa lisäruokinta on ollut keskeinen sopeutumiskäytäntö jo 1970–1980-luvuilta lähtien Pohjoismaissa. Lisäruokinnalla on onnistuttu vähentämään kuolleisuutta. Lisäruokinta on kuitenkin kallista ja vaikuttaa poronhoitajien mukaan porojen käyttäytymiseen ja selviytymisvaistoihin.

Vaeltaessaan vapaina paliskuntien mailla porot altistuvat luonnonvoimille, erityisesti lumiolosuhteille. Lumen päälle satava vesi yleistyy ilmastonmuutoksen myötä. Porot voivat haistaa jäkälän lumen alta, mutta ne eivät välttämättä haista ruokaa jääkerrosten läpi, eivätkä ne voi kaivaa ruokaa paksujen jäisten kerrosten alta.

Haastavissa olosuhteissa ruokaa etsiessään porot vaeltavat aiempaa laajemmilla alueilla. Tämä lisää suurien moottoriteiden ja rautateiden ylityksiä ja siksi poroille hengenvaarallisten onnettomuuksien riskiä. Ruotsissa käyttöön otettujen porojen maasiltojen avulla porot pääsevät siirtymään turvallisesti uusille laitumille liikenneväylien yli. Lisätietoja: https://www.theguardian.com/world/2021/jan/20/sweden-to-build-bridges-for-reindeer-to-safely-cross-road-and-railways

Kalastus ja vesiviljely

Kalalajit levittäytyvät pohjoista kohti ilmastonmuutoksen ja valtamerten lämpenemisen myötä. Tähän liittyviä sopeutumistoimia ovat muun muassa vankkojen kalastusalusten käyttö ja sopivien pyydysten kehittäminen. Uusien kalalajien ilmaantuessa tarvitaan lisää markkinointiponnisteluja. Koska jotkin kalalajit vähenevät, tarvitaan myös sopimuksia liikakalastuksen estämiseksi. (www.climefish.eu)

Kalastajat voivat myös hyötyä ilmastopalvelusta, joka ennustaa kalojen sijainnin (www.blue-action.eu).

Lämpenemisen vuoksi kalat kasvavat nopeammin ja saavuttavat täysikasvuisuuden aikaisemmin. Pyydysten sääntely voi auttaa välttämään keskenkasvuisten kalojen pyydystämistä. Lämpenevät vedet voivat aiheuttaa vesiviljelyyn liittyviä ongelmia kalalajeille, kuten lohelle, jos kalanviljelylaitoksia ei voida siirtää pohjoisemmaksi. Climefish-hanke on myös laatinut ohjeet sopeutumissuunnitelmien laatimisesta kalastus- ja vesiviljelyalalla. (www.climefish.eu)

Lisätietoja: www.climefish.eu, www.blue-action.eu.

Inuiittiyhteisöt reagoivat kalastuksen muutoksiin yhteisötason sopeutumisstrategioilla, kuten monipuolistamisella, joista esimerkkinä meren ja maan antimien yhdistäminen sekä nykyaikaiset teknologiat, kuten internetpohjainen sosiaalinen media ja GPS. Kalatalouden hallintoon liittyviin yhteistoimintamenetelmiin kuuluvat kumppanuudet sekä toimivallan ja vastuiden jakaminen. Inuiittien omistamien instituutioiden lisäksi sopeutumista edistää myös inuiittien maailmankatsomus, kuten jakamisen ja yhteistyön kulttuuri, sekä alkuperäiskansojen tietämys ja paikallinen tietämysjärjestelmä. Lisätietoja: https://www.acaf.fi/wp-content/uploads/sites/44/2021/05/online_May-20_2021_12 afternoon_Eranga-Galappaththi.pdf

 

Matkailu

Arktisen alueen matkailussa sopeutumisen merkitys kasvaa, ja se kietoutuu yhteen ilmastonmuutoksen hillinnän kanssa.

Heikkenevä lumivarmuus asettaa yhä enemmän haasteita arktisen alueen talvimatkailulle. Lumetuksesta on tullut laajalti käytetty sopeutumisstrategia talvimatkailussa, erityisesti hiihtokeskuksissa. Sillä sopeudutaan lumivarmuuden heikkenemiseen erityisesti sesongin alussa. Hiihtokeskuksille suunnattu ilmastopalvelu, jossa ennustetaan lumetusolosuhteita, esiteltiin edellä ilmastopalveluja käsittelevässä osiossa. Lisätietoja: https://projects.luke.fi/arctichubs/ ja www.blue-action.eu

Nordic Snow Cluster on talveen keskittyvä alueellinen ja valtakunnallinen urheilun, ulkoilun ja matkailun innovaatioympäristö Ruotsin Östersundissa ja Åressa.  Klusteri koordinoi lumitutkimusta ja parantaa valmiutta ratkaista kansallisia ja kansainvälisiä haasteita. Lisätietoja: https://www.peakinnovation.se/

Osa matkailualan sopeutumiseen ehdotetuista hyvistä käytännöistä on omaksuttu pandemia-aikana: webinaareissa ehdotettiin esimerkiksi useita virtuaalimatkailuun liittyviä ratkaisuja. Koska ne voivat myös auttaa vähentämään matkailun kasvihuonekaasupäästöjä, virtuaaliset ratkaisut voidaan tulkita myös sopeutumistoimiksi, joilla vastataan tarpeeseen vähentää matkailun hiilijalanjälkeä (hillintään sopeutuminen).

 

Metsätalous

Osa metsien ja metsänhoidon osalta esitetyistä sopeutumisratkaisuista liittyi hiilestä irtautumiseen, joka on osa siirtymää vihreään talouteen ja katsottaisiin ilmastonmuutoksen hillitsemiseen liittyväksi sopeutumiseksi. Osa hyvistä käytännöistä taas liittyi muuttuviin ilmasto-oloihin sopeutumiseen.

Lämpimämmät olosuhteet voivat aiheuttaa kovakuoriaispesäkkeitä metsissä kuljetusta odottavissa puupinoissa. Ongelmaa voidaan torjua peittämällä puupinot lumella. Lisätietoja: https://cfs.nrcan.gc.ca/pubwarehouse/pdfs/28632.pdf

Metsäbiotaloudella on suuri merkitys arktisten talouksien hiilestä irtautumiselle esimerkiksi Venäjällä. Ratkaisuja vihreään talouteen siirtymiseksi metsäsektorilla ovat muun muassa biopolttoaineiden kehittäminen (pelletit, hake ja briketit). Lisäksi puujätteestä voidaan tuottaa biohiiltä. Puubiomassa voidaan muuntaa myös nestemäiseksi biopolttoaineeksi, mikä voi auttaa vähentämään liikenteen päästöjä. Kaasumaiset biopolttoaineet voisivat korvata fossiilisen kaasun. Puuta voidaan käyttää myös materiaalina aineellisiin hyödykkeisiin, kuten puupohjaisiin tekstiileihin ja biomuoveihin sekä puupohjaisiin kemikaaleihin. Pelkästään Venäjällä puurakennukset ja rakennusmateriaalit voivat auttaa välttämään vuosittaisia hiilidioksidipäästöjä jopa 63 miljoonalla tonnilla vuoteen 2050 mennessä. Uusia puupohjaisia materiaaleja kehitetään myös Yhdysvalloissa ja monissa muissa maissa.

Lisätietoja: Leskinen, P., Lindner, M., Verkerk, P.J., Nabuurs, G.J., Van Brusselen, J., Kulikova, E., Hassegawa, M. and Lerink, B. (eds.). (2020). Russian forests and climate change. What Science Can Tell Us 11. European Forest Institute. https://efi.int/sites/default/files/files/publication-bank/2020/efi_wsctu_11_2020_summary_FI.pdf

Metsät eivät ole tärkeitä vain puun ja materiaalien tuotannolle, vaanne ovat myös tärkeitä toimintaympäristöjä monille muille elinkeinoille, kuten poronhoidolle ja luontomatkailulle. ArcticHubs-hankkeessa kehitetään miehittämättömiä metsäkoneita, joiden avulla voidaan luoda tuottavia suhteita eri metsänkäyttäjien välille. Lisätietoja: https://projects.luke.fi/arctichubs/ ja www.https://www.youtube.com/watch?v=uge6Cgt0ADo

 

Ruokaturva

Ruokaturva oli yksi koko työpajasarjan keskeisistä ja kattavista teemoista. Kun varsinkin Islannissa, Färsaarilla, Grönlannissa ja Norjassa kiinnitettiin tältä osin paljon huomiota kalastukseen ja vesiviljelyyn, muissa arktisissa maissa etusijalla olivat maa-alueille tyypilliset elintarviketuotannon muodot, kuten maatalous, puutarhaviljely ja poronhoito (lihantuotanto). Kalastukseen ja vesiviljelyyn sekä poronhoitoon liittyviä hyviä sopeutumiskäytäntöjä on esitelty edellä.

Kanadan syrjäisissä alkuperäisyhteisöissä on otettu käyttöön alueellisesti sopivia tekniikoita hyödyntävä yhdyskuntapuutarhaviljely keinona edistää ruokaturvaa. Lisätietoja: https://www.acaf.fi/wp-content/uploads/sites/44/2021/05/Mwilton-ACAF.pdf

Lisäksi Kanadan Luoteisterritorioissa toimiva Territorial Agrifood Association ja Yhdysvaltojen Alaskassa toimiva Intertribal Agriculture Council tukevat elintarvikkeiden tuottamista paikallisesti sekä luonnon antimien hyödyntämistä. Lisätietoja Territorial Agrifood Associationista: https://nwtagrifood.ca/ ja https://www.acaf.fi/wp-content/uploads/sites/44/2021/05/Mwilton-ACAF.pdf ja Intertribal Agriculture Councilista: https://www.acaf.fi/wp-content/uploads/sites/44/2021/06/IAC-Overview-Presentation-Tikaan-Galbreath.pdf  ja https://www.indianag.org/

Share This